040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi
Haluaisin kaiken määräys- ja sääntöviidakon tilalta mahdolliseksi sellaisen rakentamisen ja esteettömyyden huomioon ottamisen, jossa kaikille ihmisille vammaisuudesta tai vammattomuudesta riippumatta rakennettaisiin kaikille soveltuva ympäristö, esim. ovet kaikille ihmisille sopivan leveiksi, tasaiset sisäänkäynnit tai luiskat kaikkialle, tilavat WC:t, ääniohjaukset näkövammaisille, kuvaopastuksia kuulovammaisille jne.

Ajatukseni olisi, ettei ajatella esteettömyyttä itseisarvona, eikä erikseen vammaisia ja tavallisia ihmisiä! Kuitenkin ajattelu fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti esteettömistä tai digitaalisesti saavutettavista paikoista sisältää olettamuksen jonkinasteisesta vammasta, rajoitteesta tai muulla tavoin ”vaillinnaisesta” henkilöstä.

Esteetön-sana on johdettu sanasta este, joka antaa mielikuvan viidakosta, johon täytyy raivata tie. Mitä jos ajattelisimme ympäröivää maailmaa ja sen erilaisia ihmisiä joskus eri näkökulmasta?

Vammainen joutuu aina korostamaan omaa vammaisuuttaan, eikä aina haluaisi niin tehdä. Jos tilat yms olisivat sopivia kaikille asiakkaille tai käyttäjille, ei vammaisen tarvitsisi tuoda aina itseään tykö. Eihän vammattomienkaan tarvitse kuuluttaa kaikille sitä, että heillä ei ole vaikeuksia mennä vessaan, nousta portaita tai avata ovia.

Mikael Agricolalla oli jo 1500-luvulla ajatusta, vaikka Abckirian ohjeet ”lue sijs hyue lapsi teste, alcu oppi ilman este” liittyivät pääosin vierasta kieltä käyttävän kirkon ja lukutaidottoman kansan väliseen kuiluun. Esteettömyyttä voi miettiä myös rakentamisen näkökulmana: Jos ei tarvitsekaan raivata esteitä, vaan pyrkimys olisi rakentaa kaikille saavutettava ja esteetön maailma – ilman esteitä.

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON