040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi

Jouduin jättämään opetustyön pari vuotta sitten, mutta koin jo silloin, että minulla on vielä asiantuntemusta ja annettavaa kokemuksistani ja havainnoistani. Yritystoiminta oli mielessäni jo työskennellessäni mutta ruuhkavuodet, terapiat ja työssä käynti saivat kalenterit muutenkin täyteen.

Juuri silloin olin sairauslomalla ja hakemassa eläkettä keväällä 2016, alkoi yritystä!-hanke, jossa pyrittiin aloittamaan osatyökykyisten yritystoimintaa. Kerron tässä kirjoituksessa elämästäni sekä eläkkeen ja yrittämisen yhdistämisestä.

Yritysideani on lähtenyt siitä, kun olen huomannut fyysisiä esteitä tai paikkoja, joita väitetään esteettömiksi, vaikka ne eivät ole sellaisia. Myöskään vammaisia ja pyörätuoliasiakkaita ei oteta asiakkaana tarpeeksi vakavasti. Uskon kuitenkin, ettei aina ole kyse välttämättä piittaamattomuudesta tai tahallisuudesta vaan ennemminkin tietämättömyydestä. Mielestäni esteettömyyteen ja asiakaspalveluun pitäisi kiinnittää huomiota, sillä parannuksista hyötyvät kaikki asiakkaat (kuten ikääntyneet, lapsiperheet ja tilapäisesti vammautuneet). Lähestyn yrityksiä positiivisessa hengessä, en valittamalla ja päivittelemällä. Tarjoan asiantuntemusta, havainto- ja kokemustietoa sekä ratkaisuehdotuksia yrityksille, jotta kaikki asiakkaat saisivat siellä myönteisen palvelukokemuksen.

Erityisesti haluan tuoda esille asiakaspalvelun merkityksen: liikkeessä voi olla portaat ja kynnykset, niin kuin vanhoissa rakennuksissa usein on, mutta esteettömyys lähtee näissä tapauksissa asiakaspalvelusta, toisen huomioimisesta, ja joskus vain pahoitteleva tai kaunis sana saa enemmän aikaan. Some on usein yrityksen maineen suhteen armoton, mutta some kannattaa ottaa vakavasti ja käyttää sitä juuri tällaisissa tilanteissa hyväksi.

Yritystä!-hanke on tuonut konkreettisia keinoja, neuvoja ja yhteistyöverkostoja sekä madaltanut kynnystä yrittämisen aloittamisessa. Tällaista apua tarvitsisivat varmaan kaikki yrittämisen alkutaipaleella, mutta erityisesti osatyökykyiset, ja yhteiskunnan pitäisi tulla enemmän vastaan, sillä osatyökykyisten yrittäjyys on samalla tavalla bruttokansantuloa nostavaa ja tuottavaa työtä.

Uskoisin, että jos saan yritykseni pyörimään, voisin siirtyä esim. osatyökyvyttömyyseläkkeelle, jos se olisi enää mahdollista. Eläkeläisenä en voi siirtyä osa-aikaiselle eläkkeelle, vaan eläke pitää panna lepäämään max. kahdeksi vuodeksi tai pidättää tulot ansiorajan alapuolella. Ansioraja ainakin näin alkuvaiheessa tuntuu turvalliselta mahdollisuudelta. On kuitenkin perustoimeentulo, kun toiminta ei alussa usein tuota mitään.

Vanhuuseläkeläisten ja työkyvyttömyyseläkeläisten välillä on syvä kuilu, ja se asettaa erilaiset eläkeläiset eriarvoiseen asemaan. ”Sairaseläkeläisenä” saan ansaita eläkkeen lisäksi vain 40 % eläkettä edeltävistä tuloista, mutta vanhuuseläkkeellä olevalla on vain taivas rajana. Ennen eläkettä tuloni olivat monta vuotta vain murto-osa siitä, mitä parhaimmillani ansaitsin, ja se on vaikuttanut eläkkeen määrään.

Rahoitus on myös ongelma, sillä paikat, mistä voisin hakea tukea, ovat samalla tavalla toisiaan poissulkevia: starttirahaa en voi edes hakea enää, kun yritys on jo perustettu, ja kun on eläkkeellä, elinkeinotukeakin varten eläke pitää keskeyttää, investointiavustus edellyttää suuria investointeja ja Finnvera on lainaa…

Rahasta tässä ei oikeastaan ollut aluksi eikä vieläkään kyse. Tärkeämpää on pitää itsensä kiireisenä, ettei tylsisty television tai somen ääreen päiväkausiksi ja että muodostuu sosiaalinen suhdeverkosto niin kuin työelämässäkin.

Kaltaiseni tk-eläkeläiset ja heidän työpanoksensa ja mahdollinen työllistäminen pitäisi ottaa paremmin mukaan yhteiskunnan voimavarana. Olen ollut palkkatyössä koko elämän, ja siksi yrittäminen, myynti ja markkinointi ovat vielä itselle niin vieraita asioita, etten uskalla siirtyä täysin oman yritystulon varaan. Pidän silti itseäni osana yhteiskuntaa: olen kuluttaja, yrittäjä, äiti, kasvattaja, lehtori emerita, äänestäjä, veronmaksaja, jopa työnantaja!

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON