040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi

Työskentelin äidinkielen opettajana peruskouluissa ja lukioissa yli 20 vuotta, ja siitäkin ajasta kymmenen vuotta tosiasiassa sinnitellen. MS-tauti, yläkoulun oppilaat ja omat teini-ikää lähestyvät lapset olivat melkoinen yhdistelmä, ja lopulta jouduin jättämään opetustyön enkä kadu päätöstäni: Jos työpäivän aikana käytti voimavaransa toisten kuin omien murrosikäisten kanssa, ei omien lasten kanssa enää jaksanutkaan. Piti miettiä asioiden tärkeysjärjestys uudelleen.

Suomen kielen ammattilaisena loogisimpia yrityspalveluita olisivat oikoluku, kielenhuolto, yksityisopetus, esiintymisvalmennus, luku- tai kirjoituspiirit ja muut äidinkielen opettajan työnkuvaan liittyvät osa-alueet omaksi liikeideaksi, ja niitä minä pitkään ensin mietinkin. Kuitenkin kielentarkistajia, oikolukijoita, yksityisopettajia ja esiintymisvalmentajia on paljon, ja alalla pitää todella erottua kilpailijoistaan. Päätin tarjota asiakkailleni kielenkorjaus-, oikoluku- ja sisällöntuottamispalveluita päätoimialani lisäpalveluina ja näin voin hyödyntää myös lingvistin taitojani.

Invalidiliiton, Neuroliiton ja muiden vammaisjärjestöjen järjestämä sekä STEAn (ent. RAYn) rahoittama Yritystä!-hanke alkoi sopivasti keväällä 2016, kun olin sairauslomalla ja hakemassa eläkettä. Hankkeessa pyritään luomaan osatyökykyisille mahdollisuudet yritystoiminnan aloittamiseen tai aiemman, jo päättyneen yritystoiminnan ajanmukaistamiseen. Hyvät yritysideat eivät ole ehkä  toteutuneet, kun edellytyksiä, tukiverkkoja ja neuvontaa ei ole ollut saatavilla.

Vammaisuus, pyörätuoli ja Yritystä!-hanke ovat kirkastaneet yritysideaani ja sain hioa liikeideaani selkeämmäksi asiantuntijoiden kanssa. Yritystä-hanke on tuonut myös konkreettisia keinoja ja yhteistyöverkostoja sekä madaltanut kynnystä yrityksen perustamiselle. Tällaista apua tarvitsisivat varmaan kaikki yrittämisen alkutaipaleella. Yhteiskunnan pitäisi vakiinnuttaa Yritystä!-hankkeen kaltainen järjestelmä, jolla osallistetaan vammaiset yhteiskuntaan, sillä vammaisilla voi olla erityisosaamista, jota ei ole tähän asti otettu tarpeeksi huomioon.

Mikäli haluan säilyttää nykyisen eläketulon, eläke pitää jättää lepäämään tai rajoittaa tulot ansiorajan alapuolelle. Ansioraja tuntuu ainakin näin alkuvaiheessa turvalliselta vaihtoehdolta, sillä yritystoiminta ei aluksi usein tuota ja eläkkeestä saa kuitenkin perustoimeentulon. Rahoitus on usein ongelma, sillä organisaatioita, mistä voisin hakea tukea, ovat samalla tavalla toisiaan poissulkevia: Starttirahaa en voi edes hakea enää, kun yritys on jo perustettu. Elinkeinotukea varten eläke pitää keskeyttää, investointiavustus edellyttää liian suuria investointeja ja Finnvera myöntää vain lainaa.

Rahasta ei oikeastaan ollut aluksi eikä ole vieläkään kyse. Miljoona bisnestä en siis havittele. Tärkeintä oli ja on se, että mieli pysyy virkeänä ja saa sosiaalisia kontakteja samaan tapaan kuin työelämässä, ja ettei tylsisty erakoksi television ääreen. Kaltaiseni tk-eläkeläiset, heidän työpanoksensa ja mahdollinen työllistäminen pitäisi ottaa paremmin mukaan yhteiskunnan voimavarana.

En ole poistunut yhteiskunnasta kokonaan ja muuttunut täysin yhteiskunnan elätiksi, vaikka olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen vielä osa yhteiskuntaa, sillä olen edelleen ainakin kuluttaja, yrittäjä, äiti, äänestäjä ja veronmaksaja!

Otsikko

Tarkempi otsikko

Blogiteksti

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON