040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi

Mörkö vai asiakas?  

By Coltrane Hassinen

Kelaan kauppaan äheltäen. Takana on porras, itseeni päin avautuva ovi ja kynnys. Tunnen hikipisaroiden valuvan toppavaatteiden alla. Tekisi mieli heittää toppavaatteet nurkkaan, venytellä selkää ja mikä parasta, päästä pitkälleen. Sen sijaan edessä on kauppalistaa katsoen pitkä taival.

Ensimmäinen myyjä ei ole huomaavinaankaan minua. Se on helppoa, kun katsoo omalle korkeudelle, väistää salaa tuolin. Silmiin katsomisen väistäminen on vielä helpompaa. Ahaa, tämä kuuluu kategoriaan “En tiedä mitä tehdä – parempi kun ei ole huomaavinaankaan”. Olen siis ilmaa. Ja kysymykseni jää leijailemaan ilmaan myyjän pyyhältäessä ohi. Olen tyrmistynyt, vaikka tämä on melkein jokapäiväinen tapahtuma. Kuinka röyhkeästi voi teeskennellä, ettei kuule toisen kysyvän jotakin? Eikö täällä pitäisi saada asiakaspalvelua?

Seuraava myyjä on kategoriaa ”Voi sinua vammaista raukkaa, kyllä sinulla on kamalaa”, eli turha lässyttäjä. Tunnistan myyjätyypin kaukaa kävelytyylistä, ja pian teennäinen säälivä puheensorina menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En halua kysyä kysymystäni, en jaksa enää sekuntiakaan. Lähden itse etsimään tavaraa, jonka arvaan olevan ylähyllyllä.

Kolmatta kategoriaa en tällä kertaa tapaa ja kauppareissusta jää monenkertaisesti voipunut olo. Miksi pyörätuoli tekee minusta niin erilaisen?

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON