040 911 4505 heidi@kaikkikokee.fi

Usein ei mene montakaan päivää, kun törmään siihen, kuinka hankalaa ihmisistä on sanoa vammainen! Sana jotenkin mielletään puhekielen sanaan vammanen, jota käytetään, kun esimerkiksi nuoriso puhuu vanhemmilleen pitäen näitä ’idiootteina, vähä-älyisinä tai muuten hitaina tajuamaan’. Sanaan on tullut lisämerkitys, joka tekee koko sanalle vain tämän merkityksen, vaikka tarkoitettaisiin oikeasti vammautunutta ihmistä – ilman mitään sivumerkityksiä.

Ihmiset tahtomattaankin varovat sanomasta sanaa vammainen aivan kuin pelkäisivät sen loukkaavan vammaisia. Tämä varovaisuus kääntyy usein itseään vastaan, ja ihan tavallisesta sanasta tulee välteltävä.

Poikkeavuutta valtaväestön ulkonäöstä tai seksuaalisuudesta ilmaiseviin sanoihin neekeri ja homo sisältyy historiallisesti enemmän tahallista loukkaamista, ihmisten nimittelemistä ja syrjintää, ja sana vammainen on yhdistetty niiden kanssa samaan. Siksikin sanaan on tullut negatiivinen merkityssisältö ja lisämerkitys.

Ennen vanhaan varottiin kiertoilmauksilla sanomasta sutta sudeksi tai karhua karhuksi. Uskottiin, että sanan välttäminen piti pedot loitolla, ja siksi puhuttiin hukasta, otsosta tai mesikämmenestä, ettei susi vienyt tai karhu syönyt. Ilmaisua voitiin myös lieventää ja käyttää epäsuoraa sanontaa peittämään totuutta tai epämiellyttävää tai kiellettyä ilmaisua.

Kuitenkaan vammainen ei syö puhujaa, vie häntä mukanaan tai edes loukkaannu. Mielestäni se, ettei asialle uskalleta antaa oikeaa nimeä, tekee sanasta erottelevan ja syrjivän ainakin vammaisen kohdalla.

Asenteet ja tavat, uskomukset ja käsitykset ovat syvällä ihmismielessä ja elävät usein omaa elämäänsä. No ei niin vain sanomalla muuteta – ei vaikka vammainen itse vaatisi sanomaan itseään suoraan ja koruttomasti vain vammaiseksi.

Sana vammainen sisältää eräänlaisen velvoitteen olla jotenkin avuksi. Minä haluaisin vammaisenakin olla itsenäinen, vapaa, omatoiminen ja riippumaton kaikesta siitä avustamisesta ja avusta, johon nykyään joudun vastaamaan myöntävästi. Ylpeyden ja sinnikkyyden tilalle on tullut nöyryys ja alistuneisuus. 

Tunnen pyörätuoleineni olevani tavallaan vapaata riistaa ihmisten kohteliaisuudelle ja säälin – jopa voitonriemun tunteille: minua ei loukata tai sanota asioita suoraan. Poikkeuksen tekevät lapset, mutta lasten vanhemmat usein vaientavat aidon kiinnostuksen ja uteliaisuuden.

Coltrane Hassinen määrittelee vammaisiin liittyviä sanoja blogissaan. Hän siteeraa vammaistutkimuksen professori Simo Vehmaksen ajatusta, jonka mukaan ‘vammainen’ ei ole ruma sana, kun sitä käyttää oikein ja näkee ihmisen vamman takana. Joku termi on oltava, mutta voiko vammaisista puhua yhtenä ryhmänä, kun joukkoon kuuluu niin erilaisia ihmisiä. Hassisen mukaan vammaisesta tulee mielikuva pyörätuolista ja monelle myös mielikuva kehitysvammaisista. Silti suuri joukko vammaisista ei käytä pyörätuolia ja he ovat muulla tavalla vammaisia.

Miksi vammaista tarkoittavissa sanoissa on negatiivinen sävy? Vilkkumaa (2010) toteaa, että sanat, joiden alkuperäinen tarkoitus on ehkä ollut erottaa joitakin kohteita omaksi ryhmäkseen ja jättää toiset käsitteen tarkoitteen ulkopuolelle, saavat kielenkäytössä usein lisämerkityksiä. Tämä voisi selittää negatiivisen sävyn vuotamisen vammais-sanojen merkitykseen. 

Kollokaatiolla tarkoitetaan sanojen normaalia suurempaa taipumusta esiintyä lähekkäin, ja kollokaatit esiintyvät tarkasteltavana olevan sanan yhteydessä toistuvasti. Semanttinen prosodia ja preferenssi kuvaavat varsinaiselta merkitykseltään neutraalien sanojen yhdistymistä joko positiivisiin tai negatiivisiin mielikuviin ja selittävät sanojen esiintymistä tietynlaisten merkityspiirteiden kanssa (mm. Jantunen 2004 ja Stubbs 2001).Caldas-Coulthardin ja Moonin (2010) tutkimus osoittaa, että sanat kuvaavat yhteiskunnassa piileviä asenteita, stereotypioita sekä ikä- ja käyttäytymismalleja. Tutkimuksen mukaan tiedotusvälineissä ihmiset luokitellaan usein asenteiden perusteella, ja tätä tavalliset lukijat eivät aina edes huomaa.

Vaikka minulla oli tavoitteena pyrkiä saamaan vammaiselle mahdollisimman tyhjentävä selitys oman kieli- ja vammaisasiantuntemukseni avulla, olen edelleen yhtä sekavissa ajatuksissa. Haluaisin tutkia tarkemmin, miten kollokaatit ja niiden konteksti vaikuttaa sanan merkitykseen. Olkoon tekstini apuna jokaiselle, jotta voisi muodostaa oman sanansa, merkityksensä ja tulkintansa mutta ennen kaikkea avoimin mielin ilman ennakkoluuloja ja asenteita.

Minä olen ylpeästi vammainen, ilman, että olisin mitenkään poikkeava, ymmärtämätön tai vähä-älyinen! Vammainen on mielestäni parempi kuin sanat vajaakuntoinen tai liikuntarajoitteinen, joihin sisältyy ainakin minusta enemmän rajoitteita, vajavuutta ja jonkin asian puuttumista. Entä mikä vika sanassa rampa on? Hassinenkin päätyy pohdinnoissaan siihen, että hän on invalidi, (vaikea)vammainen, rampa tai liikuntaesteinen, mutta englannin kielen sana ”special” kuvaa häntä parhaiten!

Lähteitä

Caldas-Coulthard, Carmen Rosa and Moon, Rosamund 2010: ‘“Curvy, hunky, kinky’: Using corpora as tools for critical analysis“  – Discourse & Society 21(2), 99–133.  

Fletcher, W. H. 2012: Corpus Analysis of the World Wide Web. The Encyclopedia of Applied Linguistics.

Galvin, Rose 2003: The Making of the Disabled Identity: A Linguistic Analysis of Marginalisation.   –  Disability Studies Quarterly. Vol 23, No 2 Disability and the Life Course

Hassinen, Coltrane 2015: Invalidi, vammainen, liikuntaesteinen, rampa… http//paistaaseaurinkokipukasaankin.blogspot.fi/2015/03/invalidi-vammainen-liikuntaesteinen.html

Jantunen, Jarmo Harri 2004: Synonymia ja käännössuomi. Korpusnäkökulma samamerkityksisyyden kontekstuaalisuuteen ja käännöskielen leksikaalisiin erityispiirteisiin. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja n:o 35. Joensuu.

Lehtinen, Päivi 2015 Näe ihminen, älä vammaa.https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/nae-ihminen-ala-vammaa

Martin, Deb 2003: Dis-ability in composition textbooks: A rhetoric of difference. Thesis PhD. Texas Woman’s University.

Stubbs, Michael 2001: Words and Phrases. Corpus Studies of Lexical Semantics. Blackwell, Oxford.

Varis, Markku 1998: Sumea kieli: kiertoilmauksen muoto ja intentio nykysuomessa,  Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Vehmas, Simo 2004: Ethical analysis of the concept of disability.    Mental Retardation. Volume 24, Number 3: 209 – 222.

Vilkkumaa, Ilpo 2010: Vammaisuus, toimintakyky ja identiteetti. http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/ajankohtaista/tatakin_voisi_tutkia?bid=343

LINKEDIN
Share
Visit Us
Follow Me
Tweet
SOCIALICON